Lääkärihinta.fi blogi



Ruhtinaskuntia vai avoin yhteiskunta?

Suomalainen terveydenhoito on isojen haasteiden edessä, kuinka järjestää asiat niin, että saisimme parasta hoitoa käytettävissä olevilla resursseilla? Onko kaikilla mahdollisuus hyvään hoitoon?

Valtio ja kunnat ovat päätyneet Sote-ratkaisuun, jossa maakunnat kuntien sijaan ovat järjestämisvastuussa ja kilpailuttavat terveysalan toimijoita. Yksityisellä puolella nähdään terveysalan yritysten kasvutarinoita, mutta myös alan keskittymistä yhä suurempien yritysten käsiin. Potilasvakuutuksissa on nähtävissä samankaltaista kehitystä; vakuutuksia voi toisinaan käyttää vain vakuutuksen myöntäjän määräämissä paikoissa. Koko terveysala keskittyy tällä hetkellä muutamien isojen toimijoiden ympärille.

"Potilaan kannalta asia on haasteellinen."

Näennäisestä valinnanvapaudesta huolimatta potilas usein ohjataan polulle, joka johtaa vain yhdelle palveluntuottajalle. Hän voi valita palveluntuottajan tai ottaa vakuutuksen mutta on sen jälkeen sidoksissa kyseisen toimijan palveluihin. Tilannetta voisi verrata siihen, että muuttaa muureilla ympäröityyn ruhtinaskuntaan, jonka palveluja on sitten pakko käyttää. Tai että kuluttaja sitoutuisi ostamaan kaiken Prismasta tai Lidl:istä. Entäpä jos naapurissa jotkut asiat ovatkin paremmin tai valitulta terveyspalvelujen tuottajalta ei kaikkea edes saa? Miten käy pienten kyläkauppojen tai pienten terveyspalveluyrittäjien kaiken keskittyessä.

"Lääkärinä olen keskittymiskehitystä vastaan."

Kokemukset sekä julkisesta että yksityisestä terveydenhuollosta eivät puolla liian pitkälle menevää keskittämistä. Kunnan palveluksessa lääkärin on tähän asti pitänyt lähettää potilaat kunnallisiin palveluihin, oli siellä miten pitkä jono tahansa. Jos potilas ei pääse hoitoon, esimerkiksi kiireellisyysarvioon tai priorisointiin perusten, niin hänelle voi tulla isojakin ongelmia. Hieman vastaava tilanne saattaa syntyä lääkärin toimiessa ison yksityisen ketjun palveluksessa. Vaikka kilpailevassa yrityksessä olisi parempi tai halvempi palvelu saatavissa, lääkärin oletetaan kuitenkin ohjaavan asiakkaansa oman yrityksen palveluihin. Kummassakaan tapauksessa potilaan etu ei välttämättä toteudu. Julkisella puolella priorisointia voidaan perustella yhteisellä edulla, mutta nimenomaan lääkärin ominaisuudessa haluaisin aina miettiä asioita sen potilaan kannalta, joka kulloinkin on vastaanotolla ja etsiä hänelle parasta hoitoa.

Ihanteellisena vaihtoehtona näkisin terveydenhuollon, jossa kaikki toimisivat lähtökohtaisesti vain kuten potilaan kannalta parhaaksi näkisivät yhdessä potilaan kanssa neuvotellen. Mielestäni potilaalla on oikeus olettaa, että lääkäri miettii asioita nimenomaan hänen kannaltaan. Mikäli lääkäri voi itse järkevästi hoitaa potilasta, hän tekee sen, mutta jos potilaan asiat hoituvat jossain muualla paremmin, tulisi hänen lähettää potilas tähän toiseen hoitopaikkaan. On myös erittäin tärkeää, että potilaat osallistuvat itse hoitopäätöksiin.

"Suurimpia hoitoon vaikuttavia kysymyksiä on hoitopaikan valinta."

Terveydenhuollon tulisikin tehdä yhdessä töitä verkostona potilaiden parhaaksi. Tästä näkökulmasta nykyinen Kela-korvauksiin perustuva järjestelmä olisi parempi kuin potilaiden sitominen yhteen palveluntuottajaan, kunhan Kelan korvaustaso olisi asiallinen. Mikäli suunnitelmien mukainen Sote-järjestelmä tulee, tulisi myös huolehtia siitä, ettei kilpailun rajoitteita synny, vaan potilas voisi aina saada parhaan hoidon, ottaen huomioon sekä hinnan että laadun. Lääkärihinta.fi palvelu auttaa osaltaan tässä, kiitos heille siitä!

Teksti: Esa Tahvanainen, Dosentti ja lääketieteen tohtori, Klinikka 1 Oy
Kuva: Jorge Rionegro, Madrid, Pixabay